Kirjailija: Kathryn Stockett
Kustantaja: WSOY 2010
Suomentaja: Laura Beck
Kovakantisena:
Pokkarina:
"Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain, mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Mississipissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa palvellaan ja valkoisille, kuinka aviomies napataan. Juuri muita vaihtoehtoja ei elämä etelävaltioiden naisille tarjoa 1960-luvun alussa.
Vanhan maailman murtuessa parikymppinen Skeeter ei aio päätyä kotirouvaksi. Mustien kotiapulaisten elämästä kirjaa kokoavan Skeeterin hanke on vaarallinen: palkolliset pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivätkä isännät halua kohdata elämänsä toista totuutta. Mutta roturajatkaan eivät voi estää aitoa lämpöä ja kiintymystä."
Tässäkin kirjassa, kuten kaikissa niissä kirjoissa joita yleensä luen, yhdistyy se että ne perustuvat tositapahtumiin ja ovat omaelämäkerrallisia ainakin osittain. Tässä kirjailija kirjoittaa tarinan yrittäen eläytyä palvelusväen rooliin haastattelematta heitä.
En itse siedä rasismia, joten oli myös raskasta lukea tätä kirjaa, sillä rotuerottelu oli tuolloin todella räikeää!
Värilliset (käytän samaa sanaa kuin kirjassa, en halua loukata ketään!) joutuivat käymään eri kaupoissa, kirjastoissa, vessoissa jne. kuin valkoiset. Tuolloin ajateltiin, että värilliset ovat saastaisia ja että he levittävät tauteja, eikä sen takia yhteisissä paikoissa tulisi olla heidän kanssaan. Jos he vahingossa käyttivät valkoisille tarkoitettuja paikkoja, heidät hakattiin henkihieveriin tai jopa tapettiin sen takia. Myös asuinalueet olivat täysin erillään värillisillä ja valkoisilla. Tuntuu ihan uskomattomalta! Tosin, onhan nykyäänkin ihmisillä ennakkoluuloja erinäköisiä ja -värisiä ihmisiä kohtaan, valitettavasti.
Vaikka värilliset tekevät kotiapulaisen työtä valkoisille, he rakastavat näiden lapsia ja kasvattavat ne rakkaudella kuin omansa, kunnes lapset eivät ole enää värisokeita, jolloin apulaiset vaihtavat herkästi isäntäväkeä, koska lapset kasvavat isoiksi ja tulevat vanhempiensa kaltaisiksi rasisteiksi. Mutta mahtuu kirjaan onnellisiakin tarinoita koko elämän kestäneistä palvelusväen ja isäntäperheen lämpimistä ja huolehtivista väleistä. Kuulosti uskomattomalta, että kaksi sukupolvea tätä aikakautta ennen oli vielä kotiorjia!
Mielenkiintoista kirjassa oli toisaalta nimenomaan tämän 60-luvun aikakausi ja räikeä rotuerottelu joka tuntuu aivan vieraalta nykyaikana. Samalla pääsi myös tavallaan tirkistelemään sen aikaista elämää kotirouvien kotiin. Mukavaa vaihtelua oli myös se, että kirjailija kirjoitti kirjan minä-muodossa, esiintyen monena eri henkilönä, joita olivat mm. Aibileen (kotiapulainen), Minny (kotiapulainen) ja Skeeter (valkoinen, rikkaan puuvillaplantaasin tytär).
Tämä kirja täytyy lukea, se vie kummasti mennessään ja sivua on aina vain pakko kääntää ja lukea lisää :) Kirjasta on myös elokuva, jota en ole vielä ehtinyt katsoa, mutta asia täytyy korjata pikimmiten!
En itse siedä rasismia, joten oli myös raskasta lukea tätä kirjaa, sillä rotuerottelu oli tuolloin todella räikeää!
Värilliset (käytän samaa sanaa kuin kirjassa, en halua loukata ketään!) joutuivat käymään eri kaupoissa, kirjastoissa, vessoissa jne. kuin valkoiset. Tuolloin ajateltiin, että värilliset ovat saastaisia ja että he levittävät tauteja, eikä sen takia yhteisissä paikoissa tulisi olla heidän kanssaan. Jos he vahingossa käyttivät valkoisille tarkoitettuja paikkoja, heidät hakattiin henkihieveriin tai jopa tapettiin sen takia. Myös asuinalueet olivat täysin erillään värillisillä ja valkoisilla. Tuntuu ihan uskomattomalta! Tosin, onhan nykyäänkin ihmisillä ennakkoluuloja erinäköisiä ja -värisiä ihmisiä kohtaan, valitettavasti.
Vaikka värilliset tekevät kotiapulaisen työtä valkoisille, he rakastavat näiden lapsia ja kasvattavat ne rakkaudella kuin omansa, kunnes lapset eivät ole enää värisokeita, jolloin apulaiset vaihtavat herkästi isäntäväkeä, koska lapset kasvavat isoiksi ja tulevat vanhempiensa kaltaisiksi rasisteiksi. Mutta mahtuu kirjaan onnellisiakin tarinoita koko elämän kestäneistä palvelusväen ja isäntäperheen lämpimistä ja huolehtivista väleistä. Kuulosti uskomattomalta, että kaksi sukupolvea tätä aikakautta ennen oli vielä kotiorjia!
Mielenkiintoista kirjassa oli toisaalta nimenomaan tämän 60-luvun aikakausi ja räikeä rotuerottelu joka tuntuu aivan vieraalta nykyaikana. Samalla pääsi myös tavallaan tirkistelemään sen aikaista elämää kotirouvien kotiin. Mukavaa vaihtelua oli myös se, että kirjailija kirjoitti kirjan minä-muodossa, esiintyen monena eri henkilönä, joita olivat mm. Aibileen (kotiapulainen), Minny (kotiapulainen) ja Skeeter (valkoinen, rikkaan puuvillaplantaasin tytär).
Tämä kirja täytyy lukea, se vie kummasti mennessään ja sivua on aina vain pakko kääntää ja lukea lisää :) Kirjasta on myös elokuva, jota en ole vielä ehtinyt katsoa, mutta asia täytyy korjata pikimmiten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti